Teemuruset

Transhumanismi - maailmaa mullistava ajatussuuntaus?

Transhumanismi on ajatussuuntaus, johon on sisäänrakennettu humanistisen ihmiskäsityksen ydin eli toive siitä että jokainen ihminen saa toimillaan rakentaa omalle elämälleen merkityksen sikäli kun nämä toimet eivät haittaa toisten ihmisten elämää. Transhumanismi lisää humanismiin morfologisen vapauden periaatteen: lyhyesti sanottuna transhumanismi sallisi jokaisen ihmisen muokata biologiaansa sellaiseksi kuin tahtoo.

Transhumanismi sisältää joukon löyhästi toisiinsa sidoksissa olevia suuntauksia. Näitä ovat muun muassa ikääntymisprosessin hidastamiseen tai pysäyttämiseen tähtäävä immortalismi sekä aivotoiminnan edistämiseen tähtäävä kognitiivisen rajoittamatomuuden suuntaus. Yhteistä näille suuntauksille on kiihkoton, insinöörimäinen suhtautuminen ihmiskehoon ja –mieleen. Transhumanisteille oma keho on kuin pöytätietokone. Jos tietokoneen koteloon tulee naarmu, hankitaan uusi kotelo. Jos tietokone ei jaksa pyörittää uusinta ohjelmaa, voidaan prosessori vaihtaa tai asentaa lisää RAM-muistia. Ja jottei tuulettimet rupea rätisemään, pitää koneen sisältä imuroida pölyt silloin tällöin.

Transhumanismi ei ole tulevaisuutta, vaan nykypäivää. Kiistanalaisissa muodoissaan se näkyy muun muassa vaikeasti tunnistettavana geenidopingina urheilun saralla ja ADHD-lääkkeiden ylimitoitettuna käyttönä Yhdysvalloissa. Molemmissa tapauksissa yksilön ulkopuolelta tuleva menestymisen paine biologian muokkaamiseen on merkittävä tekijä yksilökohtaisten ongelmien taustalla. Toinen eettinen ongelma, "kilpavarustelu", koskee yksilöiden välistä suhdetta. Onko oikein asettaa "doupatut" ihmiset ja luomut samalle viivalle? Edellä mainitut ja muut transhumanismiin liittyvät eettiset ongelmat ovat vilkkaan keskustelun aiheina yksilönvapauksia puolustavien libertarististen transhumanistien sekä transhumanismia vastustavien biokonservatiivien keskuudessa.

Pääasiassa transhumanismi näyttäytyy kuitenkin positiivisessa valossa.

Immortalismin merkittävin puolestapuhuja, gerontologi Aubrey deGrey on suoranainen maailmanparantaja. Hänen tutkimuskohteenaan ovat lääketieteelliset menetelmät, joilla voidaan ennaltaehkäistä ikääntymiseen liittyvää rappeutumista sekä suoranaisia sairauksia kuten syöpää ja Alzheimerin tautia. Tämä on sekä yksilön että yhteiskunnan näkökulmasta hyvin järkevä tapa suhtautua vanhenemiseen, jos sitä verrataan nykyiseen tilanteeseen, jossa odotetaan ensin kärsimystä aiheuttavan syövän tai muistisairauden kehittymistä ja sitten aloitetaan kallis lääkehoito joka ei usein tehoa toivotulla tavalla.

Immortalismilla on yhtymäkohtia kongitiivisten toimintojen parantamiseen ja ylläpitämiseen. Tämä näkyy erityisen hyvin neurobiologian uranuurtajan, italialaisen tutkijan Rita Levi-Montalcinin kohdalla. Hän nappasi vuoden 1986 Nobelin lääketieteen palkinnon tunnustuksena siitä, että hän osaltaan auttoi tunnistamaan ja eristämään aivosolujen välille yhteyksiä kasvattavan hermokasvutekijän NGF:n (nerve growth factor, sittemmin on löydetty muita hermokasvutekijöitä). Samalla hän aloitti itsellään ihmiskokeen. Levi-Montalcini alkoi käyttää säännöllisesti hermokasvutekijää silmätippojen muodossa pitääkseen aivonsa nuorekkaina (silmän takaosasta yhdiste kulkeutuu suoraan aivoihin). Ei liene sattumaa, että Levi-Montalcini on ainoa yli satavuotiaaksi elänyt nobelisti. Vanhoilla päivillään antamassaan haastattelussa hän kertoi kognitiivisen kapasiteettinsa olevan parempi kuin kaksikymppisenä. Levi-Montalcinin tapaus on hyvä muistutus siitä, että virkeä mieli edistää myös kehon pysymistä virkeänä.

Hermokasvutekijä voidaan laskea osaksi nootropiinien ("älylääkkeet") ryhmää. Suurin osa aidoiksi nootropiineiksi luokiteltavista aineista on luonnollisia lisäravinteita kuten fosfokoliini sekä funktionaalisia ruokia kuten tumma suklaa, mutta on myös olemassa synteettisiä nootropiineja joita käytetään sairauksien hoidossa. Itse nootropiini-käsitteen keksi romanialainen kemisti Corneliu E. Giurgea vuonna 1972 kuvaamaan ryhmänsä kehittämää pirasetaami-lääkettä, joka tehostaa aivojen hermosolujen ionikanavien toimintaa sekä aivopuoliskoja yhdistävän aivokurkiaisen toimintaa, mutta joka eroaa stimulanteista muun muassa siten, että se ei ole stimuloiva tai huumaava suurillakaan annoksilla, sillä on hermosoluja suojaava vaikutus, ja se on käytännössä myrkytön. Pirasetaamia on sittemmin käytetty muun muassa dementian, masennuksen ja lukihäiriön hoidossa.

Tulevaisuudessa näemme, minkälaisen laillisen statuksen saavat tuloillaan olevat aivotoimintaa kehittävät menetelmät kuten aivojen geeniterapia ja aivoimplantit. Tässä riittääkin poliitikoille pohdittavaa. Toisin kuin urheilussa, luovan toiminnan tehostamisessa ei ole kyse nollasummapelistä, jossa toisen voitto on toisen häviö, vaan yhteiskunta voi kokonaisuutena voittaa jos terveet aikuiset saavat vapauden muokata aivobiologiaansa.

Onko transhumanismi siunaus vai kirous? Avaako se ovet epäinhimilliselle kilpavarustelulle vai auttaako se toteuttamaan morfologisen vapauden myötä ihanneyhteiskunnan? Aiheesta pitäisi alkaa keskustelemaan, sillä transhumanismi on jo täällä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat